Hän: Harhakuvitusmaailmassa

Ah miten ihana biisi! Hieno sekoitus kadonnutta ja vaihtoehtokulttuurinsa tuntevaa  suomirokkia (Keba), 90-luvun alun viatonta Lahtea (Tehosekoitin, Lehtivihreät, Karkkiautomaatti, alkuajan Apulanta), nerokasta popkynää ja sitä hienoa Suomen 2010 soundia (Kakka-hätä 77/Pää Kii, Litku Klemetti, Teksti-Tv 666), Leevi & The Leavingsiä ja osastoa Lemonheads ja Smudge. Reilu vuosi sitten kävin töiden jälkeen Kampin Henry’s Pubissa palaverissa ja siinäJatka lukemista ”Hän: Harhakuvitusmaailmassa”

Paperi T: Kaikki on hyvin

Tätä on odotettu, uutta Paper T:tä. On kieltämättä vähän jännittänyt, Malarian Pelko oli niin merkityksellinen levy, joka hieman alkuun hiipien räjähti yhdeksi suomalaisen räpin suurista klassikoista ja Paperi T nousi vaihtoehtoisista piireistä koko Suomen unelmavävyksi. Yritin kaivella Radio Helsingin sivuilta arkistoja, jotta olisin voinut linkata taannoin tekemäni Malarian Pelko -levyn arvion, mutta näköjään kaikki vanhatJatka lukemista ”Paperi T: Kaikki on hyvin”

Keskusta: Taas mennään elämä

Päivän biisit -sivulla ensisoitossa mainion Keskusta-yhtyeen uusi single Taas mennään elämä, joka julkaistaan myöhemmin tällä viikolla. Keskustan uusi single on virkistävä tapaus suomipunkin saralla, biisi on rehellinen rokkirenkutus, joka ainakin minut vie hetkittäin aikamatkalle 80- ja 90-lukujen taitteen Australiaan. Biisissä on ihanasti jotain samaa kuin Hard-Onsin tai jopa Meaniesin helmissä. Keskustan kundeille ainakaan Meanies ei ollutJatka lukemista ”Keskusta: Taas mennään elämä”

Ruusut: Glitchit

Kotimaisia vaihtoehtopoppareita, entisiä punkkareita, rokkareita, elektronisen musiikin taitajia yhdessä uudessa poppiprojektissa. Glitchit on bändin toinen sinkku ja onhan tämä kyllä jollain perverssillä tavalla erittäinkin kova, Lyhyesti Ruusut kuulostaa siltä kuin PMMP, Scandinavian Music Group ja Regina tekisivät yhdessä musaa 90-luvun pietarilaisessa boheemikellarissa paikallisiin yöbileisiin, jossa tärkeää on popmelodioiden lisäksi vauhti ja muoviset lelusyntikat – tämäJatka lukemista ”Ruusut: Glitchit”

Utö: Finska viken

Välistä pitää laittaa kaasu pohjaan ja vetää ihan tyrnävänä eteenpäin! Kitarat  – check, kaasu  – check, 1,2,3,4 ja go go go! Utö on Suomen eteläisin saari ja nyt myös helsinkiläinen yhtye, joka ei pyytele mitään anteeksi. Svartille levyttävä yhtye ottaa homman haltuun mukavan vinksahtaneesti, viisaasti ja anteeksi pyytelemättä – tämä on sitä aitoa suomalaista rokkiaJatka lukemista ”Utö: Finska viken”

Timo Lassy: Harlem’s Way (feat. Joyce Elaine Yuille)

Timo Lassy on suomalaisen nykyjazzin tähti, mies on pitkäjänteisellä duunillaan ja sielukkaalla soitollaan luonut itselleen menestyksekkään ja hienon uran Suomessa ja maailmalla. Nyt jo paremmin sooloartistina tunnettu saksofonisti muistetaan myös mm. Five Corners Quintetin ja U-Street All Starsin riveistä. Timo Lassyn viides sooloalbumi Moves julkaistaan huhtikuun lopussa ja eilen siitä julkaistiin toinen maistiainen, laadukkaasti jaJatka lukemista ”Timo Lassy: Harlem’s Way (feat. Joyce Elaine Yuille)”

The New Tigers: Domino

Oi että, Turun tämän hetken parhaat popparit ovat jälleen vedossa! The New Tigers on vanha lempparini, varsinkin se vuonna 2013 julkaistu kakkosalbumi Badger osui ja upposi meikäläiseen, levy oli ehdottomasti yksi julkaisuvuotensa parhaita albumeita. The New Tigers erottuu muusta kotimaisesta (englanninkielisestä) indie-kentästä ollen  itsevarman omanlaisensa herkkä itsensä, rehellisyys ja ajattoman klassisen popkynän hallinta ovat myösJatka lukemista ”The New Tigers: Domino”

Villa Nah: Psycho

Villa Nah on taas vedossa! Suomalainen elektropop-duo julkaisi toissapäivänä tämän hienon uuden biisin Psycho. Biisillä bändi tuntuu löytäneen taas sitä maagista maailmaansa, jolla se vakuutti minut ja monet monet muut silloin vuosikymmenen taitteessa. Itselläni on ollut lämmin suhde bändiin jo bändin uran alkumetreiltä lähtien, kiitos vaan Keys Of Life -moguli ODJ Harrille ”Nahuleiden” tuomisesta maaimaani.Jatka lukemista ”Villa Nah: Psycho”

Color Dolor: Anyway The Wind Blows

Silloin kun asiat iskevät halolla päähän aivan takavasemmalta yllättäen, ne yleensä ovat jollain tapaa niitä merkityksellisimpiä juttuja – varsinkin taiteessa. Tällä viikolla tuli taas opetus siitä, että ennakkoluulot on tehty rikottavaksi ja silloin kun ne rikotaan, niin hiffaa paljon. Tämä Anyway the Wind Blows on yksinkertaisesti vähän kuin Massive Attack meets Radiohead molempien kulta-aikana jaJatka lukemista ”Color Dolor: Anyway The Wind Blows”