Silloin kun asiat iskevät halolla päähän aivan takavasemmalta yllättäen, ne yleensä ovat jollain tapaa niitä merkityksellisimpiä juttuja – varsinkin taiteessa. Tällä viikolla tuli taas opetus siitä, että ennakkoluulot on tehty rikottavaksi ja silloin kun ne rikotaan, niin hiffaa paljon.
Tämä Anyway the Wind Blows on yksinkertaisesti vähän kuin Massive Attack meets Radiohead molempien kulta-aikana ja vähän dubia päälle. Eikä riitä se että biisi on hieno, vaan tämä vanhassa Rolls Roycessa kuvattu video on myös käsittämättömän hieno.
Jostain syystä Color Dolor -yhtye on mennyt mun tutkan ohi aina, olen yrittänyt ymmärtää bändiä, en ole pystynyt. Myönnän luovuttaneeni ja ihmettelin, kun rakas ystäväni Nick Triani signasi bändin levy-yhtiölleen. Maanantaina sitten Triani kysyi, että haluanko kuunnella Color Dolorin uuden sinkun, vastasin että enpä nyt välttämättä, video oli kuulemma kuitenkin niin hieno, että piti katsoa – onneksi katsoin.
Nyt julkinen anteeksipyyntö Color Dolorille, etten ole hiffannut teitä aikaisemmin, näin mulle aina käy. Ehkä teille käy kuin Ryan Adamsille ja teistä tulee sitten mun lempiyhtye. Jos jatkatte tällä linjalla niin se on helppoa.
Tämä Anyway the Wind Blows on yksinkertaisesti vähän kuin Massive Attack meets Radiohead molempien kulta-aikana ja vähän dubia päälle. Nerokas. Ei mitään järkeä, kuinka hieno biisi. Ei voi oikein muuten analysoida.
Eikä riitä se että biisi on hieno, vaan tämä vanhassa Rolls Roycessa kuvattu video on myös käsittämättömän hieno. Luvataan jo nyt Oulun musiikkivideofestareilla pysti.
Kiitos ja anteeksi Color Dolor, nyt odottelen kyllä tulevaa levyänne enemmän kuin mitään!
Päivän Biisit 
1 kommentti