Paperi T: Kaikki on hyvin

Tätä on odotettu, uutta Paper T:tä. On kieltämättä vähän jännittänyt, Malarian Pelko oli niin merkityksellinen levy, joka hieman alkuun hiipien räjähti yhdeksi suomalaisen räpin suurista klassikoista ja Paperi T nousi vaihtoehtoisista piireistä koko Suomen unelmavävyksi.

Yritin kaivella Radio Helsingin sivuilta arkistoja, jotta olisin voinut linkata taannoin tekemäni Malarian Pelko -levyn arvion, mutta näköjään kaikki vanhat levyarviot ja artikkelit on heitetty hesaradiossa roskikseen. No joka tapauksessa analysoin Paperi T:t silloinkin vähän henkilökohtaisemmalla kulmalla, koska mä tunsin kaverin enemmänkin meidän levykaupan Mathiaksen parhaana kaverina ja meidän erinomaisena ja avarakatseisena asiakkaana. Malarian pelko toi suomalaiseen räppiin paljon rehellisyyttä ja kyllähän se muutti jotenkin hienosti maailmaa, eniten tietenkin Paperi T:n, eli Henri Pulkkisen, maailmaa. Yhtäkkiä hän ei voinut käydä edes koti-Alepassaan ilman, että joku tunnisti ja pysäytti. Paperi T on katsokaas enemmän taiteilija kuin räppistara ja se taiteilijapuoli onkin tuollaisen menestyksen jälkeen se haastava palikka, paineita tulee vähän joka puolelta ja pitäisi onnistua löytämään jossain vaiheessa uusi inspiraatio ja fokus tulevaan.

Puolisen vuotta sitten juttelin Henkan kanssa pikaisesti menestyksen jälkeisestä ajasta. Paperi T oli julkaissut runokirjan, mä en tajua runokirjoista mitään (olen Vantaalta), kaikki kunnia siitä, mutta vähän oikeesti pelotti, runokirja räppäriltä, tsissus… Se runokirja tietenkin oli megalomaaninen menestys ja varmasti ihan hyvä, selkeästi tärkeää oli Paperi T:n uran kannalta, että inspiraatio kakkosalbumiin oli alkanut löytyä. Henkan silmistä paistoi sellainen taiteilijan inspiroitunut ja vähän helpottunut katse, luomisprosessi raksutti jo päässä..

No entäs tämä uusi biisi sitten.

Kaikki on hyvin.

Tuntuu hyvältä, Malarian pelosta on tultu askel eteenpäin, biisin tuotanto on maailmanluokkaa, Nicolas Jaar, Massive Attack jne -henkistä elektronista tunnelmaa, juuri sopivasti maalailevaa ja juuri sopivasti toivoa tuovaa poppihenkisyyttä. Ei liikaa mitään, korva lepää, mieli lepää. Tunnelmaltaan biisi on tarpeeksi diippi, juuri sellainen Paperi T diippi, – kuten me tykätään. Kaikki on hyvin.

Kyllä tätä on mietitty paljon ja huolella, Rauha Mäkilän tekemä kansi on sekin nappi. Rauha Mäkilä on mieletön taiteilija hänkin. Nämä kaksi taiteilijaa ovat niitä, jotka tulevat jäämään ajastamme historiaan. Sen tietää, kaikki on hyvin.

Kaikki on hyvin on hienon hieno biisi, mutta koska mä tykkään Henkan kanssa analysoida musiikkia ja onhan hän myös mun manttelinperijä Radio Helsingin musiikkipäälikkönä, niin pienen pieni miinusmerkkinen kommentti. Mä olisin Pulkkisena vetänyt vokaalit vielä vähintään 20 kertaa uusiksi, jotta sanat olisivat tulleet vielä enemmän suoraan sydämestä ja ehkä olisin pistänyt hienoista etäisyyttä laulusoundeihin. Nyt biisiä vaivaa hitusen sama kuin Pyhimyksen uutta levy; vokaalit kuulostavat liian suoraan paperilta räpätyiltä ja liian selkeästi artikuloiduilta ja ne ovat vähän liian esillä ja lähellä kuulijan korvaa. Pieni etäisyys ja rosoisuus tekisi hommasta napakympin, ja huom. biisi on kyllä ihan mieletön – aina voi vähän fiilailla.

Tervetuloa takaisin Paperi T!

Kaikki on hyvin.