The Good, The Bad & The Queen: Drifters & Trawlers

Damon Albarnin luotsaama superyhtye The Good, The Bad & The Queen julkaisi kakkosalbuminsa Merrie Land viime perjantaina. Brexit-Britannian sekä maailman nykyhetken tilaa omaleimaisen apeasti peilaava levy vaatii pidempää mutustelua ja oikeaa mielentilaa auetakseen, mutta tuo joka kuuntelulla melankolian keskelle jotain toivoa ja pilkettäkin. Nähtäväksi jää, kuinka hieno albumi se oikeastaan on, helpolla se ei tunnu päästävän.

Drifters & Trawlers alkaa kuin hidastettu The Clash -klassikko, Paul Simonon (Clash-legenda, jos et muista) soittaa dubahtavaa bassokuviota kuin unissaan, afrobeat-luoja Tony Allenin vähäeleinen jazz-rentoilu ja Albarnin tutun haikeat ja turvalliset vokaalit tuovat letkeään rullaukseen tarvittavaa tuttuutta, jota värittävät Simon Tongin lofi-tremoloitu kitara ja nerokkaan robinhoodit huilut. Kappale etenee kuin pyöräily loivaan alamäkeen, ohittaen kuin huomaamatta keskiaikaisen linnankin, kunnes hiljalleen pitää varmaankin taas polkaista.

Drifters & Trawlers on uuden albumin toinen Päivän biisi. Mutustellaan ja ihmetellään, josko olisi jossain vaiheessa aihetta ihan hattutemppuun.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s