Diggaan musavuodesta 2018 päivä päivältä enemmän, jälleen perjantaina löytyi täydellinen slacker-indiepoppihelmi. Tämä Calpurnian City Boy olisi ihan hyvin voinut olla minun 90-luvun alussa tekemällä kasettikokoelmalla, tälläistä musaa mä silloin fiilistelin ja nauhoittelin kavereille, ei niistä bändeistä juuri sen jälkeen kuultu, tästä saatetaan vielä kuulla. Vastahan viikko pari sitten totesin samaa Frankie Cosmoksesta. Calpurnialla on tyyli hallussa, näitä nuoria kuunnellessa ja katsellessa tulee niin hyvä fiilis.
Bändiä on verrattu Nirvanan ja David Bowien sekoitukseksi, basat tämä mitään sellaista on! Tää on enemmän sellaista Vaselines, Love Positions, Smudge -menoa, sellaista sympaattista ja samalla täydellistä indiepoppia, tyylikkäitä skidejä, jotka soittavat musaa lähinnä pitääkseen itse hauskaa, eikä matkiakseen Cobainia. City Boy on biisi täynnä vilpittömyyttä, vätystelyä ja tyylitajua. Biisin kirjoittamisessa on kuulemma auttanut Twin Peaks -bändin jamppa, ja sehän ei ole huono juttu sekään.
Bändin tyylikkyydestä ja ihanuudesta kannattaa ottaa maistiainen tuon alla olevan videon myötä, mutta todetaan nyt se pakollinen. Calpurnian olisi varmasti signannut ihan jokainen levy-yhtiö maailmassa, mutta nämäpä levyttävät mielummin piskuiselle kanadalaiselle Royal Mountain Recordsille ja sekin on vain osoitus yhtyeen tyylikkyydestä. Ai miksi olisi päässyt mille levy-yhtiölle tahansa? No kuten kuvasta näettä, niin laulusolistina tässä bändissä toimii Finn Wolfhard, joka tietenkin on menestyssarja Stranger Thingsin yksi päätähdistä.
Toivottavasti Calpurnia teette ikuisesti näin ihanaa musaa! Next Generation of 90-luvun alun poppimeno I salute you!
Päivän Biisit 