Death Cab For Cutie: Gold Rush

death-cab-for-cutie-announce-new-album-with-gold-rush

Death Cab For Cutie on eittämättä yksi viime ja tämän vuosikymmenen menestyksekkäimpiä amerikkailaisia vaihtoehtopop-yhtyeitä, ainakin jos menestystä mitataan listamenestyksellä. 90-luvun lopulla aloittanut bändi ammensi niistä aidoista  emo-hommeleista ja harmoonisen popin klassikoista. Minun mielestäni bändi eli taiteellisesti parasta aikaa Transatlanticism- ja Plans-levyjen aikaan 2003-2005. Nuo klassikot nostivat bändin isojen joukkoon ja vuonna 2008 majailtiinkin jo jenkkilistan ykkösenä, vaikka musiikki oli ehkä tylsempää (ainakin jos minulta kysytään).

Viime vuosikymmenen jälkeen oma mielenkiintoni bändin tuotoksiin lopahti, levyt tuntuivat vähän väkisin kaupallisilta itseään toistavalta möhkäleeltä. Itselläni palasi mielenkiinto bändiä kohtaan jälleen viime vuonna, kun pääbiisintekijä Benjamin Gibbard julkaisi aivan käsittämättömän hienon näkemyksensä Teenage Fanclubin Bandwagonesque-levystä, cover-levyn lisäksi The Guardianissa julkaistiin Gibbardin  essee tuosta maailman parhaasta albumista otsikolla ”A reminder of beauty in the world”. Itse tajusin samaistuvani monen muun Fannies-diggarin tavoin paljon, huomasin paljon yhtäläisyyksiä tuohon Amerikan länsirannikolla varttuneeseen samanikäiseen kaveriin, jonka kanssa näköjäänsä nyhjötimme maailman eri kolkissa aika samoissa fiiliksissä ja kuunnellen ihan samaa musaa.

Death Cab For Cutie julkaisi tämän tulevan yhdeksännen albuminsa ensimmäisen singlen lähestulkoon tasan vuosi tuosta Guardianin esseestä. Biisillä kuulee Gibbardin löytäneen taas sen kadonneen keveyden ja kauneuden musiikkiinsa ja maailmansa, vaikka se meidän 90-luku tuntuu olevan kadonnut ihanaksi muistoksi, sen kauneuden voi löytää vaikka näin kaihoisasti sitä muistellen.

Musiikillisesti kappaleessa on jotain samaa magiaa kuin niissä suurimmissa Death Cab For Cutie -kappaleissa (Soul Meets Body yms), hitusen Eelsin tapaista letkeää rullausta ja paljon, todella paljon sitä ajatonta ja ihanaa Teenage Fanclub -harmoniaa. Ihan kuin Matthew Sweet moikkailisi jossain taustalla myös.

Näin kuuluu bändin tyylikkäästi kasvaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s