Samalla kun rap-musiikki viettää ansaitusti kaupallista kulta-aikaansa, on se vastapainojsi jo vuosia mielestäni viettänyt taiteellisesti muovisinta ja tylsintä aikaansa. Oikeasti mielenkiintoisia uusia artisteja tulee liian vähän, tai vaihtoehtoisesti ne hautautuvat sen valtavan hittiräppimassan alle ja elävät omissa vaihtoehtomaailmoissaan. Oma monen metrin hiphop-vinyylihyllyni, joka joskus kasvoi tasaiseen tahtiinsa, on tällä vuosikymmenellä kasvanut vain kouraisella erinomaisia levyjä.
Onneksi aina yhä tasaisemmin väliajoin jostain pulpahtaa uutta ja mielenkiintoista räppiä, tällä kertaa Päivän biisinä kuullaan vähän Halloweeninkin kunniakso brittiläisen slowthain erinomaisen tummasävytteinen ja yhteiskunnallinen helmi Rainbow. Huomaan jumittaneeni viikkoja kappaletta lähes päivittäisillä juoksulenkeilläni, ja silloin kun jään jumittamaan viikkokausiksi jotain kappaletta, on se kuulkaas sitten hiton hyvä biisi.
Rasistisia stereotypioita tyylikkään runollisestikin taklaava Rainbow saattaa hyvin olla loppuvuoden parhaita hiphop-biisejä, slowhtai asemoituu Octavianin rinnalle yhtenä brittiläisen räpin mielenkiintoisimmista uusista nimistä ja samalla ihan maailmanlaajuisestikin toivottavasti kääntänee kauppakeskusten käytävillä seilaavan hiphop-lautan kelkkaa, tai vähintään saavat lisää pelastuslauttoja matkaamaan kohti tuntemattomia vesiä.
Levyraatimainen loppukaneetti: erinomainen tuotanto, lyyrisesti puhuttelevaa ja runollista, kaunista ja uhkaavaa sekä vahvasti kiinni ajassa edelläkävijän ottein.
Päivän Biisit 