Ville Valo & Agents: Orpolapsi kiurun

Vuonna 2007 fyysisten levyjen myynti oli jo reippaasti kääntynyt laskuun, musiikkialalla multikansalliset levy-yhtiöt rummuttivat jo täysillä fyysisten levyjen alasajoa, me vanhan liiton levykauppiaat ja fiilistelijät pelkäsimme elantomme ja kulttuurimme puolesta. Levyt myivät toki ihan mainiosti, mutta merkit tulevasta oli jo isosti ilmassa ja keskusteluissa. Minä rakastuin tuolloin rosoisen argentiinalaisen tangolaulajan Melingon Maldito Tango -levyyn sillä seurauksella, että möimme sitä levykaupastamme satoja ja satoja kappaleita, seuraavana kesänä Melingo kävi hurmaamassa täyden Huvilateltan, presidentti Tarja Halonenkin oli paikalla.

Minä monasti tuolloin saarnasin, että Suomessa pitäisi Loirin Johnny Cash -kopioiden ja Idols-hutun rinnalle saada kunnon vanhan liiton iskelmä/tango-levy, katu-uskottava ja rosoinen, levy tulisi myymään satoja tuhansia kappaleita ja pitäisi pitkään pinnalla fyysisten äänitteiden myyntiä.

Ville Valo oli levykauppamme vakioasiakas ja tiesin hänen mieltymyksensä tummaäänisiin laulajiin Suomi-klassikoiden lisäksi Valo imi yhdessä vaiheessa mm. Weeping Willowsia ja Richard Hawleytä ammentaen samaa neroutta omaan tulkintaansa. Olin saanut vision, että Ville Valon pitäisi pian tehdä kunnon kotimainen klassikkolevy, tausta bändiksi tarvittaisiin vanhan liiton staboja, tyyliin Agents ja homma olisi valmis. Olihan Valo jo vuonna 2003 Agentsin kanssa vetänyt Baddingin Jykevää on rakkauden sun muut.

Kerroin visiostani monelle levykaupalla ja radiossakin, herra Valolla meni sen verran lujaa, että hän enää harvemmin kävi kaupallamme ja kun kävi, itse olin jossain toimiston nurkassa kirjoittamassa viikkokirjeitämme ja tilailemassa levyjä.

Yhtäkkiä vuonna 2007 Ville Valo teki mielettömän Summer Wine -version yhdessä Natalie Avelonin kanssa ja olin fiilksissä; ehkäpä se Villen iskelmälevy kohta tulee ihan automaattisestikin.

Aikaa kului, levykauppamme meni konkurssiin ja Spotify valtasi markkinat, Valo versioi jossain vaiheessa Baddingin Ikkunaprinsessankin, mutta sitä kokopitkää ei näkynyt tai kuulunut ja koverit ovat kovereita.

Pari vuotta sitten Valo teki oman versionsa Love Recordsin 50-vuotisjuhlan kunniaksi Olet mun kaikuluotain -kappaleesta. Versio oli sen verran juustoinen, että omat toiveeni Valon nerolevystä haihtuivat ilmaan kuin muuttolinnut etelään.

Mutta sitten kesällä 2018 saimme uutisen: Ville Valo ja Agents tekevät yhteislevyn. Baddingin demokasetti täynnä julkaisemattomia aihioita oli löytynyt ja kohta kuulisimme jotain ihmeellistä, hallelujaah!

Orpolapsi kiurun on ensimmäinen maistiainen tulevasta ja ihmeellinen onkin, Agents kuulostaa maailman parhaalta bändiltä ja Ville Valokin on vedossa, vähän vielä sliipatulla rekisterillä liikeessä, mutta kyllä kelpaa! Baddingin ääntäkin on laitettu kasetilta mukaan, se on biisin ainoa juustoinen kohta, jonka olisi voinut jättää tekemättä, Baddingin vierailun jälkeen Agents palauttaa kappaleen rullaamaan kuitenkin sellaisella neroudella, että kaikki annetaan anteeksi.

Ei taida pelastua enää fyysisten levyjen myynti, toivotaan tästä kuitenkin tyylikästä ja edullista vinyylipainosta cd:n kylkeen ja mieletöntä buustia maamme viimeisille levykauppiaille, noille sitkeille sankareille, jotka pitävät tuota ihanaa kulttuuria yllä!