
Hämeenlinnasta alkoi kuulumaan 2000-luvun alkuvuosina mielenkiintoisen vakuuttavia ja omaan tekemiseensä luottavia suuria pop-ääniä, Ultramariini-yhtye virkisti Suomen musiikkikenttää ennakkoluulottoman komealla soundillaan. Ultramariini hurmasi maamme johtavia kriitikoita, nousi mukavaan kulttimaineeseen ja esitteli suuremmalle yleisölle laulaja-lauluntekijä Matti Johannes Koivun.
Kolme levyä ja yhden minialbumin vuosien 2003 ja 2010 välillä julkaissut yhtye kertoi iloksemme kesällä 2018 tehneensä uuden levyn ja 7. syyskuuta Lasimeri, Ultramariinin neljäs albumi, näki päivänvalon.
Ultramariini on aina tehnyt kunnianhimoista musiikkia, se ei ikinä ole miettinyt hittisinglejä, saati ratsastanut muodin aaltojen mukana, Ultramariini on ollut enemmän U2 ja Kent kuin Arcade Fire, enemmän Egotrippi ja Anssi Kela kuin Kauko Röyhkä tai Coldplay ja Mew kuin Sigur Ros, silti se onnistuu usein kuulostamaan juuri noiden edellä mainittujen artistien omalaatuinen hybridi, peruskiven ollessa vahvasti muurattuna Suomi-rockin dna:han.
Lasimeri on levy, joka vaatii kuuntelua, se ei ehkä heti ota kuuntelijaa otteeseensa, mutta lämpimällä maagisuudellaan se kiehtoo tässä informaatiotulvan aikakaudella niin paljon, että se luokse mielellään palaa uudestaan ja uudestaan. Lasimeri tarjoaa klassista Suomi-rockia, tarinoita, maalailua ja sitä ihana omaa maailmaansa tyylikkäästi varttuneempana. Matti Johannes Koivu on vakuuttavampi kuin koskaan, hän on vahva suomalainen tulkitsija, klassinen tapaus. Vuonna 2018 Koivu myös osaa leikitellä tulkinnallaan, tässäkin Päivän biisiksi valitussa Avaruudessa-kappaleessa olen kuulevinani elementtejä Vestan laulutavasta, joskus jopa räppiriimejä – kuulostaa ehkä pelottavalta, mutta se kääntyy albumilla hienolla tapaa mausteeksi.
Tämä Avaruudessa on mielestäni se levyn stand out -kappale, jostain syystä sitä ei vielä singlenä ole julkaistu, ehkä vielä pian. Avaruudessa on kappale, joka voi lähettää tämän ikuisen kulttimaineen leimaa kantavan nero-yhtyeen astetta isommille areenoille.
Tervetuloa takaisin Ultramariini, tuntuu kuin et ikinä olisi ollutkaan poissa.