Tony Molina: Nothing I Can Say

Tony Molina nousi kertalaakista minun lempiartikseni, kun eilen ensimmäistä kertaa kuuntelin hänen pop-täydellisyyttä hipovan Kill The Lights -levyn. Voipi olla, että puhumme jopa ihan koko vuoden 2018 parhaasta levystä.

Päivän biisinä kuullaan levyn avausraita, joka on heleän harmonista powerpoppia parhaimmillaan, Molina on Teenage Fanclubinsa kuunnellut läpikotaisin, Kill The Lightsia voisi hyvin luulla uudeksi Fannies-levyksikin, ja se ei ole miinus se. Teenage Fanclubin lisäksi levyltä huokuu 60-lukuvaikutteinen 90-luvun twang, mielessä vilisee nimiä, kuten: Sneetches, Permanent Green Light, Zombies, Elliot Smith, Posies, Cotton Mather, Matthew Sweet, Dom Mariani…

Tony Molinan juttu on tehdä mikrobiisejä, Päivän biisin pituus on kaikessa täydellisuudessään 1.15 minuuttia, koko kymmenen biisin levyn 15 minuuttia. Nälkähän näitä kuunnellessa jää, mutta onneksi repeat-nappi on keksitty. Neroa hommaa, ellei jopa täydellistä!

Molina oli minulle aikaisemmin täysin tuntematon artisti, syytän siitä informaatiotulvaa sekä Räkärodeon ja Stupido-Shopin kuolemia. Ukko on aikasemmin julkaissut Dissed and Dismissed (2013) -”pitkäsoiton” sekä kaksi ep:tä.

Jos rakastut, tilaa ihmeessä koko levykin vinyylinä, cd:nä tai diginä. Tämä oli ilmainen mainos.

Mainokset

2 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s