Ranskalainen Record Makers on ollut perustamisestaan lähtien (vuosi 2000, jengi) yksi lempilafkoistani maailmassa, AIR-yhteyksistä tuttu lafka tunnetaan varmasti parhaiten Sebastien Tellieristä, mutta se on kohta 20 vuoden ajan muistutelllut monipuolisen taiteen merkityksestä siihen malliin, että ansaitsisi Nobelin.
Record Makersin tuorein julkaisu on tämä eilen julkaistu Cola Boyyn debyyttisingle, joka palauttaa ainakin meikäläisen ranskalaiseen, hieman vinksahtaneeseen millenniumin taide/electronic -fjongasoundiin. Kauheasti tulee mieleen vuoden 2002 I Hear Voices -kokoelma, jonka silloin arvostelin ylisanoin Nöjesguiden-lehteen.
Funkia, taidetta, ranskalaista elektronista tyylittelyä, pientä epävireistä vinksahtaneisuutta, skidisti lofi-estetiikkaa ja popneroutta, Olen koko viikon kipuillut uuden sliipatun Jungle-sinkun kanssa, mutta tämä Cola Boyyn kuuleminen vakuutti; maailma tarvitsee vähän enemmän rosoa juuri nyt, sliipattua musaa on aivan liikaa. Junglen hittiä on tietty kuunneltu Spotifyssä alle viikossa kohta miljoona kertaa ja Cola Boyyn kuuntelumäärät ovat niin pieniä, ettei Spotify edes noteeraa niitä, Youtubessakin oli tätä kirjoittaessa 600 soittoa.
Tälläiset biisit ovat juuri se suola, miksi innostun aina uudesta musiikista ja miksi tämä koko Päivän biisit -sivu on perustettukin. Joku voisi muuten kertoa tälle ukolle sellaisen anekdootin, että Puluboin pojan nimi taitaa olla Colaboi.
Diggaillaan!
Päivän Biisit 