Ensi perjantaina 9.2. uuden Transangelic Exodus -levynsä julkaiseva singer/songwriter tuntuu olevan ison läpimurron partaalla. Suck the Blood from My Wound on levyn kolmas sinkku, kaikki ovat olleet jotenkin vastuttamattoman hienoja poppihittejä. Furman osaa olla samalla teatraalisella tavalla ärsyttävä kuin vaikka Ark, The Killers ja Queen pahimmillaan, mutta jotain samanlaista vastustamatonta poppiloistoa omalla tyylillään hän myös tuo…… Jatka lukemista Ezra Furman: Suck the Blood from My Wound
Avainsana: indie
Hinds: New For You
Tämä espanjalainen garagepoppibändi on jotain niin täydellistä, että oksat pois. FTW ja hyvin pyyhkii ja tämähän on jo hitti. Mieleen tulevat Lemonheads-liittännäiset Australiasta 90-luvulta (Love Positions, Smudge yms) ja tietty sellainen 5,6,7,8,’s-meno, joka Espanjassa on aina osattu. Lisää tätä! https://open.spotify.com/track/5uWjmOApTjHwbGdkOVUHyJ?si=7y8IEo4TTfuofLvD6u86Gw
Puunhalaaja: Valoa kohti?
Tässä biisissä on jotain maagista, kuuntelin sitä 3 päivää putkeen työmatkalla, lenkillä ja kotona. Tarpeeksi rennot ranteet ja lötköt jalat, tai jotain. Puunhalajaa on rakastettava bändi, Solitin laatua. https://open.spotify.com/track/5gN6gxeRSVPvurElNK0xaB?si=Ap_mbl9vTVeN4oP8VYRVVA
Shame: One Rizla
Lontoolainen Shame on kyllä ehdottomasti yksi vuoden 2018 parhaita rikkidebytantteja! Flow festivaaleillekin saapuva bändi onnistuu siinä samassa kuin Interpol, At The Drive-In ja Libertines silloin joskus vuosituhannen vaihteessa, tai no ainakin melkein, anyway freesseintä rokkia pitkään aikaan Briteistä. https://open.spotify.com/track/2ibdYmH7GRHNnUcBa6kbnG?si=GDFUhXZkR3yWX2bm6IZNkg
Sons of Raphael: Eating People
Aivan järjettömän sympaattinen biisi, ihana. Lofi-rumpukone, indiekitaraa ja hunajaista poppihöntteilyä. Ehkä paras ja söpöin köppänyys vuosiin https://open.spotify.com/track/2Mmeo0UN50RxLD1ovuvUs7?si=WTcCTNf2SJKZ6mKm1kc4iw
Middle Kids: Mistake
Tässä australiasbändin singlessä on aineksia klassikkobiisiksi. Biisissä on jotain sellaista 80-lukuista poppikynää, jota nykyään harvoin kuulee. Tässä bändissä on jotain samaa kuin esimerkiksi Cranberriesissa tai Carly Simonissa, nykypäivän bändeihin verrattuna Middle Kids on kuin Haimin aikuisempi serkku. Hienoa musaa. https://open.spotify.com/track/2V8Dzg4Qd2QKIeOYqEdpK6?si=Rx-hwnIcTXa2Ie_8NnvfDg
Rolling Blackouts Coastal Fever: Mainland
Mainio poppiralli, joka tuo mieleen 90-luvun alun Skellefteån poppiskenen ja Yellow Pills -powerpopin yhdistettynä Kurt Vileen. Joku mieletön ajattomuus tästä hohkaa! https://open.spotify.com/track/1kyQW2y9uREsnH9RMYkGwC?si=etB9OhznQ_GkVXC6W1W0-g
Voidz: Leave It In My Dreams
The Strokes -yhtyeen laulaja Julian Casablancasin Voidz-yhtye kuulostaa tulevan Virtue-levyn sinkkubiisillä paremmalta kuin Strokes vuosiin. Hyvää ja rentoa ja taidetta. https://open.spotify.com/track/739wgqW608GZoyfLHFLsPy?si=I7PoQvgUQxqikzVELTcMjg
Nap Eyes: Everytime the Feeling
Mieletön Lou Reed / Velvets meets Strokesin alkuaika ja Pavement -meno. Nerokkaan rento ja ajaton poppiralli ihanalla slacker-viballa.
Päivän Biisit 