Major Murphy oli viime viikkoon asti minulle täysin tuntematon trio, mutta perjantaista lähtien se on soinut korvalapuissani melkein tauotta, kun bändi julkaisi mielettömän No. 1 -albumin. En muista muutamaan vuoteen kuulleeni näin hienoa powerpop-historiansa tuntevaa, mukavasti vätystelevää, indierock-levyä. Levy onkin soinut lähes tauotta korvalapuissani julkaisusta lähtien.

Bändiä verrataan kovasti 70-lukuisen Laurel Canyon -soundin lipunkantajaksi, onhan Major Murphyssä sitäkin, mutta minulle tästä tulee mieleen 90-luvun indieskenen powerpop-helmet kuten The Posies, Matthew Sweet ja Nada Surf. Edellä mainittujen ohella bändissä on sitä samaa slacker-vibaa kuin Kurt Vilellä tai vaikka King Tuffilla.

Päivän biisiksi valtsin No.1 -levyn kakkosraidan Who I Wll Be, joka vakuuttanee jopa ystäväni Lasse Kurjen, suuren powerpop-diggarin.

Major Murphyn levyssä on aineksia pieneksi kulttiklassikoksi.