Alkuun tämä biisi oli vähän pettymys, en jotenkin UMO:lta odottanut näin kovaa rynttäystä ja ränttäystä. Viikossa lämpenin ja nythän tää on erinomainen rokkiralli, josta hirveän paljon tulee mieleen Urge Overkill ja tietty vähän myös QOTSA. https://open.spotify.com/track/79ixYOEm8OrKGIQxI7jVye?si=5OtOt4ZrTUi6g-fAX9zGCw
Blog posts
Jack White: Corporation
Kolmas sinkkulohkaisu Jack Whiten kolmannelta sooloalbumilta Boarding House Reach lupailee kyllä jotain erinomaista. Corporationia kuunnellessa tietää Jack Whitenkin diggailleen nuorena kloppina Jon Spencer Blues Explosionista, sen verran funkisti tämä kumartaa niiden gurujen suuntaan, olemalla kuitenkin ehta ja uudistunut Jack White -biisi. https://open.spotify.com/track/0S2kLU6ntVSGX3HEswlzaV?si=Oa6D8AXMSTCmVj-WP8e6oQ
Riton & Kah-Lo: Fake ID
Megalomaanisesta Rinse & Repeat -hitistään (joku 50 miljoonaa striimausta yms) tunnettu duo ja uusi, noh bangeri. Joku tässä osuu nappiin. https://open.spotify.com/track/5mr06ofu0NYuw3XpiokMct?si=SmzOBaWnT_O3Yau6Iv-Y-Q
Puunhalaaja: Valoa kohti?
Tässä biisissä on jotain maagista, kuuntelin sitä 3 päivää putkeen työmatkalla, lenkillä ja kotona. Tarpeeksi rennot ranteet ja lötköt jalat, tai jotain. Puunhalajaa on rakastettava bändi, Solitin laatua. https://open.spotify.com/track/5gN6gxeRSVPvurElNK0xaB?si=Ap_mbl9vTVeN4oP8VYRVVA
Shame: One Rizla
Lontoolainen Shame on kyllä ehdottomasti yksi vuoden 2018 parhaita rikkidebytantteja! Flow festivaaleillekin saapuva bändi onnistuu siinä samassa kuin Interpol, At The Drive-In ja Libertines silloin joskus vuosituhannen vaihteessa, tai no ainakin melkein, anyway freesseintä rokkia pitkään aikaan Briteistä. https://open.spotify.com/track/2ibdYmH7GRHNnUcBa6kbnG?si=GDFUhXZkR3yWX2bm6IZNkg
Mai Lan: Dial My Number
Ranskalais-vietnamilainen Mai Lan saattaa olla monelle tuttu M83-yhteistyöstään, hänen kakkosalbumiltaan Autopilote löytyy tämä erittäin viileä Dial My Number -biisi, jota ei pidä missata. https://open.spotify.com/track/7xkg1NRNvg1dQxPNyJV8QA?si=wgHxOVEeRYullelwVsv37A
Sons of Raphael: Eating People
Aivan järjettömän sympaattinen biisi, ihana. Lofi-rumpukone, indiekitaraa ja hunajaista poppihöntteilyä. Ehkä paras ja söpöin köppänyys vuosiin https://open.spotify.com/track/2Mmeo0UN50RxLD1ovuvUs7?si=WTcCTNf2SJKZ6mKm1kc4iw
Middle Kids: Mistake
Tässä australiasbändin singlessä on aineksia klassikkobiisiksi. Biisissä on jotain sellaista 80-lukuista poppikynää, jota nykyään harvoin kuulee. Tässä bändissä on jotain samaa kuin esimerkiksi Cranberriesissa tai Carly Simonissa, nykypäivän bändeihin verrattuna Middle Kids on kuin Haimin aikuisempi serkku. Hienoa musaa. https://open.spotify.com/track/2V8Dzg4Qd2QKIeOYqEdpK6?si=Rx-hwnIcTXa2Ie_8NnvfDg
Dream Wife: Hey Heartbreaker
Islantilais-lontoolaisen Dream Wifen debyyttialbumi on ehdottomasti alkuvuoden 2018 kovimpia levyjä. Rehellisen yksinkertaisella rokkiväännöllä valoittetaan tänä vuonna maailmaa. Mieleen tulevat Thee Headcotees, Shonen Knife, Sahara Hotnights ja alkuaikojen Vines. Keskisormi pystyyn ja pogoamaan! https://open.spotify.com/track/7rSKClwEWhLnNAEASAYRXE?si=bC2Pi835SX-k1V0WpesyWQ
