Whitney: Rhododendron

Instrumentaalikappaleet sellaisten artistien levyillä, jotka pääasiallisesti keskittyvät laulettuun musiikkiin, ovat usein hassun aliarvostettuja ja tuppaavat jäämään levyillä usein statistin roolin. Kuitenkin juuri instrumentaalikappaleet saattavat toimia albumeiden vedenjakajina, ihanina introina tai muuten vaan täydellisinä helminä, jotka eivät lentoon päästäkseen kaipaa vokaaleja, päinvastoin.

Helsingin Sanomien arvostettu ja mielipiteitä jakava kriitikko Oskari Onninen naureskeli pari viikkoa sitten Twitterissä sille, että kymmenvuotisjuhliaan viettäneen The xx -yhtyeen debyyttialbumin striimatuin kappale on sen avaava instrumentaalinen Intro. Arvostan Onnista taivaisiin toimittajana, mutta hänen erikoislaatuinen musiikkimakunsa on sellainen, jota tarvitsee lähes aina tarkkailla omanlaisen filtterin kautta. Onninen tarkkailee musiikkia jotenkin entisenä Pitchforkia kaiken totuuden lähteenä pitäneenä popparina, joka yrittää arvottaa musiikkia enemmän striimien määrän ja sen kaupallisen ostoskeskusmaailmaan peilautumisen suhteen, kuin ihan vaan taiteeseen. Hieno lähestymistapa tietenkin sekin, mutta jos halveksii The xx:n mielettömän Intron merkitystä kappaleena edes yhden tweetin verran, on aika skutsissa.

Chicagolainen Whitney julkaisi perjantaina yhden loppukesän odotetuimmista albumeista Forever Turned Around. Levystä on jo ennen sen julkaisua noussut kolme mieletöntä Päivän Biisiä ja koko albumi on juuri niin erinomainen fiilistelylätty, kuin vain osasimme odottaa.

Albumia kuunnellessa sen yhdeksi suurimmista helmistä nousee tämä rennon letkeästi rullaava instrumentaalitimantti Rhododendron. Kappale on kuin yhdistelmä Miles Davisin espanjalaisesta härkätaistelumusiikista inspiraationsa hakenutta Sketches of Spain -levyä, Whitest Boy Aliven indiejamittelua ja Daptones-piirien retrosoulia – täydellinen helmi, jota ilman hieno albumi ei olisi täydellinen.

En toki väitä, että Oskari Onninen olisi väärässä tai että hän ei ymmärrä instrumentaalikappaleita. Yritän vain sanoa, että joskus kriitikot ovat täysin pihalla tai kuuntelevat samaa levyä kuin muutkin, mutta täysin liian vaivalloisesti. Ehkä yritän vain sanoa, että instrumentaalit rules!


Kuuntele ja seuraa päivittäin rakkaudella päivitettävää Päivän Biisit -soittolistaa Spotifyssä ja Apple Musicissa.

Mainokset